Top Rank perustettiin helmikuussa 1978, kun Ronkainen oli tullut 2 viikon klubikurssilta Lontoosta. Ukko oli nähnyt monenlaista toimintaa ja kuulutti new wave -scenen perään ja tohkeissaan uusista vaikutteista. Ekana yhteys tuli Koposen Redeen ja sitten tuumittiin yhdessä mistä basisti ja kitaristi. Parien kokeilutreenien jälkeen kokoonpano vakiintui Rantojan Matti, basso, Timo Lavi, kitara, Rede Koponen, rummut ja Timo Ronkainen, laulu.
Top Rank otti melko pian yhteyttä Poko-Rekordsiin ja kesällä 1978 lupailtiinkin jo porukalle jonkunlaista jatkoa yhteistyön merkeissä. Toppikset innostuivatkin tästä ja biisejä alkoi tulla kuin turkin hihasta. Paikallistasolla keikkoja oli kivasti ja monet tulivat katsomaan bändiä, joka oli energinen ja liikkuva.Talvella alkoi näyttää siltä, etta Top Rank todellakin tulee levyttämään Pokolle ja niinpä helmikuussa 1979 ukot menivat Lahteen Mikrovox-studiolle levyttämään ekaa sinkkuaan “I want you/London”. Sessiossa oli mukana myös itse Epe Helenius, ikäänkuin tsekkaamassa uutta tulokasta maailmaan. Topit osallistuivat samana keväänä myös Rockin SM-kisoihin sijoittuen kolmanneksi Ratsian ja Vaavin jälkeen.
Kesä 1979 meni keikkaillessa, nyt jo koko Etelä-Suomen alueella, ja syksy toi tullessaan kitaristivaihdoksen. Timo Lavi kiinnostui hieman progemmasta musasta ja liittyi uuteen porukkaan, josta ei kuitenkaan tullut sen vakavampaa. Lavin korvasi Nipa Niilola, jonka taidot olivat kiirineet jo monen muunkin korviin. Voikkaan Johnny Winter tykkäsi reippaasta rockmeiningista ja niin Top Rank sai uuden jäsenen ja vahvan biisintekijän.
Niilola pääsikin heti tositoimiin liittyessään Toppiksiin, pian lähdettiin taas levyttämään – nyt paikkana Ylöjärvi ja Sundqvistin Mikan studio. Tuottajaksi sinkulle “Suitcase/Better Say Nothing” saatiin legendaarinen Mr. X eli Richard Stanley, joka parhaiten tunnetaan Hurriganesin Roadrunner-LP:stä. Epe hehkutti tätä Toppareiden parhaaksi biisiksi, vaikka äijät itse eivät soundeihin ihan mieltyneet.
Talven aikana neuvottelut ensimmäisen albumin julkaisemiseksi vuonna 1980 alkoivat Epen suunnalta kuulostaa mannalta korvissa. Helenius asetti kuitenkin albumin ehdoksi sen, että basso-Matin ja Timpan inttiinlähdöt siirrettäisiin syksyyn. Kesäfestarit ja vastaavat aktiviteetit olisi syytä hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Topparit pitivät aivoriiheä useaan otteeseen, mutta lopputuloksena basso-Matti päätti olla siirtämättä inttiinlähtöään helmikuussa 1980. Niipä Timppakin pääsi armeijan harmaisiin kesäkuussa.
Rantojaa otettiin tuuraamaan Timpan vanha bändikaveri Ahtisen Timo Kuusankoskelta, joka nykyisin vaikuttaa Sinfonia Lahdessa, Avantissa yms. klassisen musiikin huippuporukoissa. Ahtinen oli jo tuolloin kiinnostunut kontrabasson soittamisesta ja nuotinluvusta. Se hämmästyttikin Toppiksia, olihan Tille aivan armottoman kova bassottelija sähköpelilläkin. Ahtinen viihtyi bändissä vain juuri sen ajan kuin Rantoja intissä, joten pian palattiin arkeen miehistön suhteen.
Poko Rekords oli alkanut solmia suhteita Englantiin ja niipä sinne tarjottiin julkaistavaksi myös Top Rankin kahta ekaa sinkkua I want you/London ja Suitcase/Better Say Nothing. Lontoolainen Cherry Red Records ihastuikin bändiin ja valitsi kokoelmalevylle “The Shapes of Finns to come” molemmat jo julkaistut sinkut b-puolineen. Topparit olivatkin älden kurkoja asiasta, olihan albumilla sama määrä Eppu Normaalin englanninkielisiä hittisävelmiä. Muut bändit saivat mukaan vain yhden biisin. Kouvolaa edusti levyllä myös Loose Prick, joidenka kappale “Sina uinuja” oli levyn ainoa suomenkielinen biisi.
“The Shape of Finns to come” viihtyi indielistalla pari-kolme viikkoa, mutta enempää julkisuutta levy ei saanut meillä eikä muuallakaan. Ronkainen kertoi kyllä nähneensä samaisen levyn myynnissä Flensburgissa, Saksassa.
Pian oli intit käyty ja Topparit pääsivät jälleen toimimaan täysaikaisesti. Nyt oli vuorossa myös kielen vaihtuminen suomeksi ja ukot levyttämään sinkkua “Irtopalanen/Maanantai 6.45
Sundqvistin Mika oli muuttanut studionsa Lempäälään, siispä Klaikkarin keula kohti Kuljun risteystä ja oikealle. Sunkkari oli myös saanut hankittua kelpokokoisen moottoripyörän, jota sitten tauoilla käytiin ihailemassa ja koekäyttämässä. Ajamaan ei Mika tarkkana miehenä meitä päästänyt… saattoi olla ihan hyvä ettei… ei oltu kukaan mitään pärräpoikia.
Irtopalanen soikin radiossa mukavasti, mutta ei kuitenkaan täyttänyt hitin aineksia. Topparit jatkoivat tasaista puurtamista, lähinnä Etelä-Suomen alueella. Harri Karvinen keikkamyyjänä antoi parhaan tukensa bändille ja uskoi, että vielä tästä tulee jotain isompaa.
Kesäkuussa 1982 äänitettiin sinkku Erämaassa/Aika muuttuu, PIS 107, ja odotukset jälleen korkealla. Rätväkkä sinkku sai jonkunverran vastakaikua, mutta edelleen isompi julkisuus jäi haaveeksi. Bändi treenasi Kuusankosken opistolla, jossa talonmiehenä hääräili Harri Marstio. Opistolla olikin usein iloisia jatkotreenejä, lähinnä viikonloppuisin. Harrin ura oli kohdannut nousupisteensä ja Romany Violin soi taukoamatta.
Kesä 1982 kääntyi pian syksyksi ja puhetta albumista alettiin käydä Poko-rekordsin suuntaan. Uusia biisejä tulikin mukavasti ja harvennushakkuuta tehtiin samalla kun yritettiin löytää sopivaa materiaalia isolle ympyrälle. Kevättalven aikana saatiin varmuus siitä, että albumi tosiaan tehdään. Tuottajakuvio oli tosin vielä ihan auki. Aiemmin tuottohommat hoidettiin lähinnä Toppis/Sundqvist-teamissä. Kesäkuussa 1983 Epe ilmoitti, että sopiva tuottaja on löytynyt, Costello Hautamäki Popedasta sai homman tehtäväksi ja studiopäiviä oli jo varattu juhannuksen jälkeen. Kosti kyllä tiedettiin, mutta soveltuvuutta Toppiksille emmittiin.
Pian alkoi sitten varsinaiset äänitykset ja Kosti osoittautuikin varsin päteväksi ukoksi, vaikka olikin meitä hieman nuorempi. Yöpymispaikkana oli Tampere-hotelli rautatieasemaa vastapäätä ja sieltä sitten autolla kohti Lempäälää. Kosti poimittiin Nekalasta mukaan, hän asui vielä vanhempiensa luona.
Päivät olivat melko pitkiä noin 10-tuntisia. Ihmeteltiin kyllä parin päivän jälkeen, miksi ei tuottajamme syö koskaan mitään päivän mittaan. No, vastauksena saatiin “Ei kuule, jos syö”. Että semmosta hommaa. Ilmankos ukko oli laihempi kuin Timppa.
Neljä päivää tehtiin pohjia ja sitten muutaman päivän tauon jälkeen Koponen ja Ronkainen palasivat takaisin Lempäälään tekemään lauluja ja miksauksia. Välillä kuunneltiin Popedan “Kaasua komissaario Peppone” -levyä, joka sekin oli juuri taltioitu, muttei julkaistu. Singleksi oli bändin sisällä kaavailtu “Rakkaus palaa” -biisiä, mutta studiossa versio ei onnistunut. Epe sensijaan bongasi jo demovaiheessa biisin “Liikutaan”, josta sitten tulikin albumin nimiraita sekä radiossa mukavasti soinut single. Liikutaan sinkun B-puolelle valittiin kappale “Etsimään sinua”, jota ei albumilta sitten löytynytkään. Syynä kappaleen erilainen sointimaailma. Koneilla tehtyä rumpukomppia käyttivät hyvin samankaltaisena myöhemmin Bowie ja Neneh Cherry. Hassua, mutta totta…. kuuntele, jos et usko !
Liikutaan-albumin äänitysten jälkeen Topparit tekivät keikkoja normaalitahtiin ja syksyyn mennessä alkoi käydä selväksi, että albumin julkaisu siirtyy. Syynä oli Yö-yhtyeen räjähdysmäinen suosio ja sitä seurannut Poko-Rekordsin resurssipula. Sovittiin, että levy julkaistaan heti tammikuussa 1984, kun pahimmilta kiireiltä on selvitty. Tämä oli täysin ymmärrettävää, olihan Yö noussut hyvin nopeasti suureen suosioon ja Poko oli satsannut bändiin TV-mainosaikaa(ensi kerran Pokon historiassa).
Sattuikin niin, että Yö ja Top Rank kohtasivat toisensa keikalla Kuopion keskustassa tammikuussa 1984. “Lissee, lissee” huusi Kuopion tyttö. Keyboard-mies Jussi Hakulinen ja muukin Yö käyttäytyi nousukasmaisesti jo vanhempia rockmiehiä kohtaan. No, tupa oli täysi ja topparit saivat myös osansa. No hard feelings.
Tammikuu 1984 olikin bändille uuden vaihteen ottamista silmään. Keikkamyyjä Harri Karvinen olikin rasvaillut konettaan hyvään vireeseen ja Top Rank esiintyi monasti yhdessä Siberian ja kanssa. Kaikki näytti hyvältä ja keikkaa riitti, samoin albumin nimibiisi “Liikutaan” soi radiossa mukavasti.
Kevät meni nopeasti ja kesään siirryttäessä Topparit siirtyivät festivaalilavoille. Provissirock ja Koivu ja Tähti Vääksyssä olivatkin sitten viimeiset festaritkeikat bändiltä. Harri Karvisen ponnisteluista huolimatta keikkaa ei meinannut lohjeta ja loppukesä näytti tyhjältä. Jonkinlaista pottuuntumista oli jo ollut havaittavissa aiemminkin, mutta toiminta peitti asiat alleen.
Pari viikkoa Koivu ja Tähti -festivaalin jälkeen Ronkaisen Timppa soitti yhtyetovereilleen ja ilmoitti lopettavansa toimintansa porukassa.
Tyrmistys bändin sisällä oli melkoinen, mutta homma tuntui olevan sillä kertaa paketissa.
Timppa piti yhteyttä Karvisen Harriin ja Harri yritti vielä valaa uskoa bändin puolesta, mutta “Tehty mikä tehty”, tuumasi Timppa. Karvinen nousevana tähtenä keikkamyyjien liigassa ehdotti Timpalle soolokeikkaa pohjalta “Billy Bragg”. Aikansa hommaa tuumittuaan syntyikin sitten pseudonyymi Tom Roinila ja mies-ja-kitara meiningillä Timppa jatkoi keikantekoa.
Yhteydet Poko Rekordsiin olivat vielä kunnossa ja niinpä Roinila lähetti demobiisejä Epelle. Pian aukenikin mahdollisuus tehdä sinkku “Saarenmaan valssi/Saadaksesi minut”. Sinkku soikin radiossa mukavasti ja poiki myös Levyraati-esiintymisen. Tom Roinila nähtiinkin Karvisen tallin bändien Mamban ja Kolmannen Naisen mukana lämppärinä Etelä-Suomen keikoilla. Yksittäisiä keikkoja kertyi ainakin Liisa Akimofin, Kirkan ja Big Saarisen kanssa.
Tom Roinila jatkoi yhteistyötä myöhemmin Kalevi Kullasvaaran kanssa. Kullasvaara & Roinila duo muistetaan parhaiten laulusta “Pikkukaupungin poika”. Duo teki kaksi albumillista musiikkia, ensimmäinen “Pikkukaupungin pojat” ja jälkimmäinen “Matkalla”, joka jäikin viimeiseksi yhteisprojektiksi.
tämä tarina jatkuu…